Jack: Kysyit minulta mitä pelkään. Voin kertoa sinulle, se on ilmiselvää. Pelkään menettäväni tyttäreni.
I ♥ Marshall: Antaessaan mitaleita Sydneylle, pisti vahingossa itseään. Ja se tuntui tavallaan aika hyvältä. (!?) Selkeästi jakson hauskin juttu. Haha.
Daddy Bristow Rules: En ensimmäisellä katsomiskerralla osannut arvostaa Iskän yliampuviin mittoihin yltävää Mamman lavastussuunnitelmaa, mutta näin jälkikäteen mietittynä - Aliaksen tasolla - se ei ole lainkaan yliampuvaa, vaan juuri sellaista toimintaa joka saa minut tämän ohjelman parissa viihtymään vielä vuosia sen päättymisenkin jälkeen. Tunnen myötätuntoa Jackin pelkoja kohtaan, mutta yllättäen, käy myös tämän kuvioista pois järjestämää Irinaa vähän sääliksi.
Will ja SD-6 muija juoni oli vähän tylsä (ja ilmeinen). Oleellista kylläkin jatkuvuuden kannalta. Mutta hitto miten ärsyttävä ja teennäinen se muija oli. Voin luvata - häntä ei tulla toiste näkemään. Luojan kiitos.
Kiinnostaa edelleen mihin tämä Arvinin juoni on menossa (Emily juttua tarkoitan) ja ihana, kun oikein halasi Sydneytä. Ei ainoastaan koskettanut kämmenellä.
Kannattaa myös huomioida se tauti miehellä, jolta Iskä sai tiedot mennä kartan perään Moskovaan, jonka avulla pääsevät “The Bible” jäljille…
Tehtävä Moskovassa oli ihan okei, mutta jälleen kerran - huonot trikit. Rakennus oli hiukan keinotekoisen näköinen ulkopuolelta!
Ihana juttu, kun Irina kysyi Vaughnilta miten voi kiittää naista, joka tappoi tämän äidin. Tämän aseistariisuva käytös yhdistettynä älykkyyteen ja tarkkaavaisuuteen, kaikki pienet yksityiskohdat; voisin kirjoittaa kirjan tämän liikkeistä, eleistä, ilmeistä, vihjaavista kommenteista, hämmentävistä kysymyksistä ja haluista saada tunnearvoa omaavat korvakorunsa takaisin! Lena Olin on Emmy ehdokkuutensa ansainnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti