PARASTA: Tehtävän jälkeen Irinan sellissä odottaa patja, lakanat ja huopa. Yksinkertainen ja pieni juttu. Surullinen näky.Minä täällä kotikatsomossa en voisi paljon enempää olla innoissani jatkuvasta kinastelusta, Mammasta peräkärryllä tynnyrissä tai tämän feikki petoksesta. Hetken jo luulin että se on menoa nyt!
Kiinnostavinta tässä oli kuitenkin se, miten tämä varmasti hetkellisen repsahduksen jälkeen veresti iskän muistoja ja antoi Sydneylle ensikäden kokemusta siitä mitä tämä on joutunut käymään läpi. Ja olihan se aika herkullista seurattavaa.
Pidän siitä ristiriidasta Aliaksessa miten kesken jonkin ydinasetehtävän aletaan puhua lapsuusmuistoista, käryävästä leivänpaahtimesta ja jäätelöannoksista joita Sydney soi pienenä perheen asuessa motellissa. Aww.
Kuten aiemminkin olen maininnut, sarjan musiikkivalinnat käyttävät tätä samaa kovan ja pehmeän välistä kontrastia hyväkseen.
En tiedä miksi, mutta haluan mainita sen kohtauksen, jossa armas perheemme saapui perille ja Irina kertoi ettei tällä ole hänellä ystäviä. Tuotiin tänne 19 -vuotiaana KGB:n vankina petturuudesta epäiltynä. Se on aina jäänyt jotenkin mieleeni.
Herralle kiitos pienoismalleista! Paljon toimintaa pommituksineen ja miinakenttineen, mutta jokin tässä loppua kohden lässähtää. Edes minigolf ei ollut niin tyydyttävää miltä se saattaisi teoriassa vaikuttaa.
Ja että kaikessa oli kyse kukkasesta? En ole ihan varma onko se helvetin tyylikästä vai kamala anti kliimaksi. Hyvä jakso, todellakin, mutta viime jakson jälkeen kuitenkin pienoinen pettymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti